Uudet sivut tuovat lisäväriä elämään. Ensimmäiset sivuni sain vuonna 2005 ja siinä laajuudessa ne ovat oikeastaan olleetkin. Vuonna 2009 tehtiin edellinen suurempi remontti mutta se koski lähinnä teknistä toteutusta. Päivityksiä on tullut ja mennyt mutta kaipasin jotain kevennettyä tiedottamista kuulumisistani. Eletään sentään Facebookin, Twitterin ja blogien aikakautta. Tarkoitukseni onkin päivittää tänne lyhyesti asioita ja ajatuksiakin, jotka juuri sillä hetkellä tuntuvat tärkeiltä. Toivottavasti viihdyttää!

Perjantaina 24.4.2015 avautui galleriassani Saila Forssin näyttely - Sailaa laidasta laitaan! Esillä on 25 maalausta ja kollaasia vuosien varrelta. Olen todella iloinen, että hän päätti lähteä tähän projektiimme mukaan. Ystävyytemme ulottuu peräti leikkikouluun asti, lähes 60 vuoden taakse, joten tämä näyttely merkitsee myös minulle todella paljon.
Avajaisten jälkeen näyttely on avoinna 25.4.-9.5.2015 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin kello 11-17, keskiviikkoisin 12-18, viikonloppuisin kello 12-16. Vappuna 1.5. galleria on suljettu. Taiteilija on paikalla myös keskiviikkona 29.4. kello 12–14. Tervetuloa!

Gallerian osoite on Kalevankatu 42. Et voi erehtyä, sillä ulkopuolella jyllää kaupungin upein rakennustyömaa, joka näkyy melkein Stokkalle asti! No, ainakin Fredan mäen päälle...

Mikäli liikut autolla, on hyvä tietää, että Kalevankatu on kaukolämpötöiden vuoksi tavallista ahtaampi, useasta kohtaa poikki ja parkkipaikkoja "nada".

Mikäli tulet pyörätuolilla, maltathan hetken kun nostamme rampin paikalleen.

Rakas ystäväni, Saila piipahti työhuoneellani tänään tuoden auringon tullessaan. Ystävyytemme on kestävää laatua, leikkikoulusta lähtien - vuodesta 1958.

Aurinkoista päivää työhuoneelta. Tänään maalaustelineessäni leikkivät lapset rannalla. Kevät tulee. Ihanaa!

Telineessä kaksi uusinta työtäni: Aamu Käpylässä ja Iltapäivä Lanzarotella.

Gallerian jouluikkunan valmistumisen myötä ja onnellisten pikkukasvojen ilmestyttyä ikkunan taakse valtaa hyvä joulumieli väkisinkin. Jouluun valmistautumiseeni kuuluu tänäkin vuonna muistaa niitä lapsiperheitä, joille joulun lähestyminen tuottaa aivan erityistä tuskaa. Toivoisin jokaiselle lapselle yhtä onnellisia jouluja kuin omat lapsuuteni joulut. Onneksi tämän mahdollistamiseksi on olemassa aivan omat kanavansa.

Minulle ja perheelleni se kanava on Hyvä joulumieli -keräys.

Gallerian jouluinen näyteikkuna on jälleen somistettu kaikkien Kalevankatua pitkin kulkevien iloksi. Jo lauantaina kun ikkuna ei ollut vielä edes valmis, saimme iloisia ihailijoita. Jouluikkunaa oli kuulemma odoteltu jo kovasti kertoi eräs samalla kadulla asuva äiti, joka tutkiskeli ikkunaa tyttärensä kanssa. Kuinka mukavalta tuntuu kuulla iloisia huudahduksia ikkunan takaa ja monet ovat tulleet ihan sisälle asti kiittelemään. Ikkuna ei ole pelkästään lasten suosiossa vaan yleisön ikäjakauma lienee jotain 3:n ja 185:n väliltä.

Toivottavasti sinäkin pidät!

Katso myös Making of -video.

Lahjoja on kiva saada ja varsinkin antaa. Ihan erityisen kivaa se on kun lahja on kauniisti paketoitu.

Muistathan, että voit verhota joululahjasi myös Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden kuvituksilla. Joululahjapapereita myydään SJK:n myymälässä Helsingissä. Yksi 10 euron hintainen paperipakkaus sisältää kymmenen värikästä, jouluaiheista käärepaperiarkkia; 5 eri aihetta, kaksi kutakin. Paperien mukana tulee samanaiheiset pakettikortit.

Uskomatonta kyllä, joulu on taas näköetäisyydellä. On myönnettävä, että jälleen kerran yksi vuosi on sujahtanut kuin varkain jonnekin. Joulutunnelmaan virittäytyminen ei vielä onnistu millään ja säpsähdän joka kerran törmätessäni kauppojen joulumakeisiin, jotka on aseteltu sopivasti pyöratuolin - tai lasten silmien tasolle. Eihän se joulu nyt vielä voi olla! Vaan on se.

Meille suulla ja jalalla maalaaville taiteilijoille kautta maailman on vuosien varrella marraskuusta tullut erityisen tärkeä etappi. Marraskuussa posti tuo lukuisiin koteihin tervehdyksemme joulukorttien ja kalentereiden muodossa. Tänä vuonna valikoimaan kuuluu jälleen kuusi talviaiheista korttia kirjekuorineen, kolme pakettikorttia, kaksi kirjanmerkkiä sekä vuoden 2015 taidekalenteri. Kaikki aiheethan ovat meidän, suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden töitä. Suuri osa työvuodestamme kuluu miettiessä uusia joulu-aiheita, eikä aina ole aivan yksinkertaista heinäkuussa istua luomassa jouluisia maisemia. Usein ideat tulevatkin juuri ennen joulua tai välittömästi joulun jälkeen, jolloin on hyvä sulatella kinkkua sivellintä heiluttelemalla. Onneksi joulu on joka vuosi.

Suulla ja jalalla maalaavat taiteilijat on maailmanlaajuinen järjestö, joka todellakin toimii kaikilla maailman mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Tämä mielessä on ymmärrettävää, etteivät kaikki Suomessa myytävät tuotteet ole juuri suomalaisten taiteilijoiden kuvittamia. Vastaavasti meillä on mahdollisuus saada omia töitämme esille vaikkapa Saksassa tai Singaporessa. Olenkin varsin tyytyväinen saadessani jälleen kertoa, että tänä vuonna Suomessa julkaistussa korttivalikoimassa on yksi minun maalaamani aihe "Jouluaattoyö", jossa musta kissa kiiruhtaa viluissaan nukkuvaan taloon ja pöytäkalenterissa maaliskuun kuvituksessa hehkuu virolaisen kollegani Meelis Luksin "Hiljainen aamu".

Suomen Taiteilijat ry:n jäsenenä sain kaksi maalaustani mukaan yhdistyksen vuosinäyttelyyn. Tänä vuonna näyttely pidetään Mikkelin kaupunginkirjaston Mikkeli-salissa, joten jos mitenkään satut sinne suunnalle niin piipahda ihmeessä.

Alkusyksyt ovat muodostuneet minulle jonkinlaisiksi "välitilinpäätöksiksi", jolloin kokoan kevään ja kesän aikana valmistuneet maalaukseni viimeisteltäväksi ennen lähettämistä VDMFK:lle. Päämajassa maalaukseni kuvataan, luetteloidaan ja puntaroidaan. Tuntuu hyvältä kun tietää, että taiteellisia taitojani seurataan asiantuntijavoimin ja se onkin yksi työskentelyni tärkeimmistä vaiheista ja antaa juuri mukavasti lisäpuhtia. Suurta tyydytystä tietysti tuo tieto, jos jokin maalauksistani yltää julkaistavaksi asti ja tavoittaa sitä kautta muuten minulle tavoittamattomiin karkaavan suuren yleisön. Me taiteilijat kun tarvitsemme teitä. Yleisöä. Vaikka moni tunnustaa maalaavansa itselleen niin yksikään kollegoistani ei piilottele töitään. Tai ei ainakaan tunnusta.
Marraskuun alkupäivinä julkaistaan tämän vuoden jouluvalikoima, jossa on tuttuun tapaan 6 jouluista korttia, kolme pakettikorttia ja 2 kirjanmerkkiä sekä vuoden 2015 kalenteri. Tiedän jo nyt, että minulta on mukana yksi kortti, joten jännittää hieman miten se otetaan vastaan.

Samaan aikaan galleria Dixin näyttelyn kanssa minulle tarjoutui tilaisuus saada töitäni "Taiteentekijä Pihalla" -tapahtumaan. Persoonallisen galleria Ajatuksenpoikasen perähuoneessa on kolme pientä (30 x 30 cm) metsäaiheista öljyvärimaalaustani ja mielestäni ne sopivat paikalleen kuin olisivat aina olleet siinä.

Tapahtuman järjestää Kuka Kuuntelee Köyhää? -verkosto ja se on avoinna tämän viikon, 3.–7.6. ti-pe klo 12-18 ja la klo 11-15 Balderin Talon Pihalla, Helenankatu 4. Helsinki.
Järjestäjä on tavattavissa aukioloaikoina ja yleisökin voi tulla keskustelemaan ja tukemaan aloittelevaa taiteentekijää ja käsityöläistä. Pihakahvilassa on tarjolla perinteistä ja erikoiskahvia, teetä, karjalanpiirakkaa sekä oman puodin kaakao-kookospalloja! Valitettavaa vain, että en itse pääse paikalle mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen, aito kesäpäivätapahtuma Helsingin sydämessä.

Avajaiset ohi. Iloinen ja onnellinen olo. Kiitos teille kaikille, jotka pääsitte paikalle kuin myös hengessä mukana olleille. Toukokuun viimeinen on aina haasteellinen päivä koulujen päättymisen vuoksi ja monet teistä tekivät melkoisia järjestelyitä ehtiäkseen myös avajaisiini. Kiitos.

Olen maalannut aina. Kohdallani ‘aina’ alkoi joskus 1960-luvulla. Ollessani 11-vuotias sain vaariltani maalaustelineen, jonka hän oli tehnyt mittojen mukaan juuri minulle sopivaksi. Teline oli vaaleanvihreä ja tuoksui vastamaalatulta. Muistan sen kuin eilisen. Meistä tulikin lähes erottamattomat, sillä rakastin jo silloin maalaamista. Seurasi uusia telineitä ja tekniikoita, opiskelua ja oman tyylin etsimistä. Tässä vaiheessa ajattelin kääntyä hetkeksi takaisinpäin ja katsoa, toistaako historia itseään.


Jotain vanhaa... jotain uutta... kaikki omaa -näyttelyssäni tuon esille maalauksiani yli 20 vuoden ajalta. Tervetuloa pistäytymään Galleria Dixiin, Uudenmaankatu 19, 00120 Helsinki.
Avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16, ma suljettu.

Aurinkoinen pääsiäinen tuli vietettyä perhepiirissä ja ystävien seurasta sekä herkuista nauttien. Juhlaahan seuraa aina arki ja niinpä galleriakin on riisuttu pääsiäisestä. Ikkunassa nyt palapelit ja lastenkirjat mutta kunhan kesä lämpenee...

Tänään kävelimme Tarvon kävelysiltoja pitkin Tarvaspäähän ja Gallen-Kallelan museolle. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa kymmenisen vuotta. Museon näyttelyssä pohditaan "Kuinka monta Keitelettä?" Näyttely esittelee Akseli Gallen-Kallelan työskentelyä muutamien kuva-aiheiden kautta. Erityisesti tutustutaan Keitele-järvestä maalattuihin versioihin, Väinämöisen ja Ainon kohtaamisiin, Lemminkäisen äidin hahmoon ja Ilvesluolaksi nimettyyn lumiseen kallioon.
Sai hieman mietteliääksi... En tiennyt, että Akseli Gallen-Kallelan vaimo, Mary, oli useissa maalauksissa mallina milloin Ainona milloin itse Väinämöisenä.

Video on kuvattu galleriani näyteikkunasta. Hauskaa Pääsiäistä teille kaikille!

Rakas pikkusiskoni Heidi on aina ollut sitä mieltä, että maailma on minullekin esteetön. Näin oli jo paljon ennen kuin edes tiesimme mitä "esteetön" tarkoittaa. Olemmekin rymistelleet pyörätuolilla niin ryteiköissä kuin kallioilla - vaihtelevin tuloksin, eikä niistä kaikista ole voinut kertoa äidille.
Tänään valloitimme Aurinkolahden uimarannan! Pyörätuolin renkaat pyrkivät uppoamaan syvälle hiekkaan mutta aivan vedenrajaan pääseminen oli mahtavaa. Aaltojen pauhu ja meren raikas tuoksu teki tehtävänsä. Suosittelen!

Gallerian pääsiäisikkuna ei ole vielä täysin valmis mutta kerää jo paljon ihailevia katseita alan asiantuntijoilta. Isoäiti kahden pikkuisen kanssa keskustelivat pitkään värikkäiksi maalatuista munista ja kiipeilevistä tipuista.

Taidemaalari Mika Vesalahti kävi työhuoneellani opastamassa akryylivärien käyttöä. Hän toimii myös opettajanani Työväenopistolla.

Työhuoneen pääsiäisvalmistelut käynnissä mutta mikä yhdistää Zelda-noitaa ja rantapalloa?

Kevätpäiväntasaus 2014. Vuosaaren Aurinkolahti. Muutama pakkasaste ja jäätävä tuuli - siinäpä punaisen nenän salaisuus.

'Jotain vanhaa... jotain uutta... kaikki omaa...' -näyttely kesäkuussa Galleria Dixissä. Uusia maalauksia on kertynyt mukavasti ja nyt pitäisi vaan valita ne 'vanhat'...

Satu Vuorinen Turusta oli työmatkalla Helsingissä mutta ehti myös käväisemään galleriassani. Ja taas aurinko täytti huoneet. Niin Satumaista.

Satu on rakkaan ystäväni ja kollegani, Anja Hämäläisen siskontyttö, joka on usein mukana myös Anjan avustajan ominaisuudessa. Tapasimmekin edellisen kerran viime heinäkuussa Wienissä VDMFK:n kokousmatkalla, joten juttua riitti kuten yleensäkin. Nyt intouduimme miettimään olisiko mahdollista saada suomalaiset suulla ja jalalla maalaavat taiteilijat kokoontumaan yhteisnäyttelyyn galleriaani. Samalla voisimme antaa maalausnäytöksiä ja esitellä yhdistyksemme toimintaa. Loistava ajatus, joka vaatii kyllä toisenkin kupillisen kahvia.

Gallerian ikkunassa nyt näytillä suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden palapelejä. Ihanaa, taitaa tulla kevät!

Kun ulkona on harmaata ja ankeaa käännän selkäni maisemalle ja levitän kankaalle aurinkoista oranssia!

Uusi viikko, uusi maalaus työn alla. Vaikka odotankin kovasti kevättä ja kesää ovat talviaiheiset maalaukset vielä - tai jo - varsin ajankohtaisia.

Joulu ja Loppiainen takana, edessä työntäyteiset härkäviikot.

Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Eilen pidimme galleriassani pienimuotoiset jouluikkunan avajaiset riisipuuron ja glögin merkeissä. Ikkunassa halusin korostaa joulun riemua ja yhdessäolon merkitystä. Ikkunassa on paitsi uutuuttaan hohtavia esineitä, myös paljon perheeltä haalittuja joulukoristeita menneiltä vuosilta ja matkoilta. Ikkunan kuvituksessa käytetyt aiheet ovat lähtöisin suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden siveltimistä ja niistä useat ovat varmaankin monelle tuttuja SJK:n joulukampanjoista. Käytimme yhteensä 30 jouluaiheista korttia ja kalenterikuvaa luodaksemme näkymään haluamamme tunnelman. Erityiskiitos suurkuvien tulostustyöstä kuuluu yhdistyksen englantilaiselle taiteilijalle ja hallituksen jäsenelle, Tom Yendellille ripeästä toiminnasta lyhyestä varoitusajasta ja muista kiireistään huolimatta. Kyseisistä teoksista ja taiteilijoista on myös luettelo ikkunassa. Jouluikkunan suunnitteleminen ja sen rakentaminen yhdessä Heidin ja Mikan kanssa oli hauskaa puuhaa ja lopputulos mielestäni riemastuttava. Sanotaanhan joululaulussakin, että "Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään..." Saman voi todeta katsomalla oheisia kuvia.

Galleriassa olen maalaamassa maanantaisin kello 8-16 ja keskiviikkoisin kello 12-17.30 sekä ensi lauantaina 14.12.2013 kello 12.30-17.00.

Vaikka eilen Helsinkiin satanut vaatimaton ensilumi muuttui taas vesisateeksi ja säkkipimeydeksi, saa ensimmäinen adventtisunnuntai olon tuntumaan jouluiselta. Jouluun virittäytyminen on kivaa ja sen voi tehdä monin eri tavoin. Minulle suurta iloa ja toivoa tuo osallistuminen Hyvä Joulumieli -keräykseen. Se tuo iloa siitä, että tunnen pystyväni vaikuttamaan minulle tärkeään asiaan ja toivoa siitä, että mahdollisimman monella lapsiperheellä olisi Hyvä Joulu.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Punaisen Ristin järjestämä perinteinen Hyvä Joulumieli -keräys käynnistyi jo perjantaina 22.11.2013 ja se jatkuu tuttuun tapaan aina jouluaattoon saakka.

Marraskuun alkupäivinä saattoi postiluukustasi tipahtaa SJK:n joulukirje. Tänäkin vuonna taidepakettimme sisältää kuusi korkealaatuista joulu-/talviaiheista korttia, kaksi kirjanmerkkiä sekä kolme pakettikorttia. Kaikki alkuperäisteokset ovat suulla tai jalalla maalattuja. Korttipakassa on mukana yksi minun mielestäni tunnelmallisimmista talvikuvista, 'Lapin lumoa', jonka Risto Toivanen on maalannut jalalla. Mikäli korttivalikoimassa on sinulle mieleisiä aiheita, voit tilata niitä oman valintasi mukaan lisää suoraan SJK:n toimistolta. Voit myös kysellä edellisvuosien aiheita jos niistä löytyi se mieleisesi.
Vuoden 2014 pöytäkalenterin aiheet muodostavat jälleen onnistuneen kokonaisuuden, jota kelpaa ihastella vuoden jokaisena päivänä. Ja lopuksi; huomioikaa, ettei suorapostituksella tulleilla tuotteilla ole minkäänlaista lunastus- tai palautusvelvoitetta.

PS. Toimistolla on myytävänä myös joulupaperia, palapelejä ja kirjoja, jotka kaikki sopivat hyvin niin isomman kuin pienemmänkin joulupukinkonttiin.

Vauhdikkaasta ja tapahtumia täynnä olevasta vuodesta johtuen en ole pitänyt henkilökohtaista näyttelyä mutta olen mukana Galleria Dixissä (Uudenmaankatu 19, 00120 Helsinki) pidettävässä pikkujoulumyyntinäyttelyssä.
Gallerian Studiossa on töistäni esillä kolme pientä (30 x 30 cm) akryylimaalausta, jotka myös vierailivat kesällä Virossa 'Vammaisuuden takana on ihminen' festivaaleilla.
Pikkujoulumyyntinäyttely kestää aina 28.11. asti mutta Galleria Dixissähän kannattaa poiketa muutenkin katsastamassa aina monipuolista taidetta useilta varteenotettavilta taiteilijoilta.

VDMFK:n tuore englanninkielinen tiedotuslehti on ilmestynyt ja luettavissa e-paper-versiona VDMFK Internationalin sivuilta osoitteessa http://www.vdmfk.com/worldwide/en.html.

ps. Maalaamani 'Myrsky' pyörii tällä hetkellä yhtenä kuvana VDMFK:n etusivulla yhdentoista muun taiteilijan maalauksen kanssa.

Roomalainen galleria 'Galleria Il Collezionista' toi 15 italialaisen taiteilijan maalauksia ihmeteltäväksi helsinkiläiseen AVA Galleriaan (Pohjoinen Rautatiekatu 17).
Tapasimme avajaisissa SJK Kustannus Oy:n Leena ja Leif Obstbaumin ja vaikka Leifin kanssa tapasimmekin vastikään heinäkuussa, oli jälleennäkemisen riemu suuri.
AVAn näyttelyssä oli yhteinen kiinnostuksen kohteemme luonnollisesti italialaisen, suulla maalaavan kollegani, signora Santina Portellin tunnelmallinen öljyvärimaalaus 'Rondó Veneziano'. Kannaltani harmittavaa, että kyseinen teos on sijoitettu gallerian alakertaan, jonne johtaa napakat kierreportaat. Pyörätuolilla ei sinne olisi asiaa. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja äärettömän ystävällinen galleristi ratkaisikin asian vertauskuvallisesti (jollei Muhammed mene vuoren luo...) ja niinpä hän haki maalauksen yläkertaan nähtäväkseni. Maalaus on vangitseva, eivätkä sanat riittäisi kuvaamaan sitä mutta mikäli kiinnostuit, ovat 'Rondó Veneziano' ja näyttelyn muut teokset esillä AVA Galleriassa 6.10.2013 asti.

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden kansainvälisen yhdistyksen (lyhyesti: VDMFK) yleiskokoukseen, joka pidettiin 1.-6.7. helteisessä Wienissä. Myös suomalaiset kollegani, taiteilijat Anja Hämäläinen ja Risto Toivanen tulivat samalla lennolla. Anja asuu Salossa ja Risto Jyväskylässä, emmekä näin ollen tapaa kovinkaan usein nokakkain, joten iskimme useamman kärpäsen yhdellä iskulla saadessamme vaihtaa kuulumisia myös keskenämme. Viikon aikataulu oli totuttuun tapaan tiivis ja erinomaisella tarkkuudella järjestetty, joten kaikki olivat siellä missä pitikin juuri oikealla kellonlyömällä. Kaksi kokonaista päivää istuimme kokouksissa Messe Wienin hulppeissa tiloissa, valiten mm. yhdistyksellemme uuden presidentin ja kaksi uutta jäsentä hallitukseen.
Kokouskielenä oli saksa mutta kaikki puheenvuorot tulkattiin ammattitulkkien toimesta eri kielille simultaanisti. Yleensä tulkkauskopissa istuu kaksi tulkkia työn raskauden vuoksi mutta koska minä en saa kuulokkeiden kautta tulevasta puheesta selvää, järjestivät ihastuttavat tulkkimme niin, että Varpu Vuorjoki, toinen tulkeista, istui kokouksissa vieressäni kuiskaustulkkaamassa.

Saanko esitellä, VDMFK:n uusi presidentti: Serge Maudet

Wienissä 2.7.2013 pidetyssä kokouksessa yhdistyksen taiteilijajäsenet äänestivät hallituksensa uudeksi presidentiksi Serge Maudetin. Ranskalainen, 59 vuotias Maudet on järjestyksessä 4. presidentti Suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden kansainvälisessä yhdistyksessä (VDMFK). Hän tuli 22 vuotiaana yhdistyksen stipendiaatiksi ja vuonna 1983 hän sai täysjäsenyyden. Lokakuussa 2002 Lissabonissa, hänet äänestettiin johtokuntaan samassa yleiskokouksesssa kuin äskettäin edesmennyt italialainen Eros Bonamini valittiin presidentiksi.

Taidenäyttelyn avajaiset 4.7.2013

Näyttelyn avajaiset pidettiin 4.7. Hofburgin palatsissa Wienissä, jossa oli esillä yli 200 teosta 29 eri maan taiteilijalta. Zeremoniensaal loi maalauksille upeat puitteet Itävallan liittopresidentti Heinz Fischerin toimiessa tapahtuman arvovaltaisena suojelijana. Puhujina avajaisissa kuulimme mm. Amnesty International Itävallan pääsihteeriä Heinz Patzeltia ja taidemaalari, professori Herwig Zensiä. Tuntui hyvältä huomata, että myös taiteen tekemisessä tasa-arvo ja arvostus puhuttavat kaikkialla maailmalla.
Näyttelyn avajaisten jälkeen kävelimme läheiseen Albertinan taidemuseoon, jossa tällä kertaa tutustuimme upeaan Herbert ja Rita Batlinerin 'Monet to Picasso' -kokoelmaan. Albertinahan tuli meille taiteilijoille varsin miellyttävällä tavalla tutuksi jo vuonna 2007 kun VDMFK:n 50-vuotisjuhlanäyttelyn runsaat 250 teosta esitettiin juuri siellä suurelle yleisölle.

Ensin työ, sitten leikki - ja gaalaillallinen

Tiiviin viikon ja virallisten osuuksien jälkeen meitä hemmoteltiin (kaiken muun hyvän lisäksi) ohjelmallisilla illallisilla Praterin huvipuiston perinteikkäässä Schweitzerhaus ravintolassa ja ihanalla iltapäiväretkellä Itävallan itäiseen osavaltioon, Burgenlandiin. Runsaan tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Burgenlandin pääkaupunkiin, Eisenstadtiin ja siellä sijaitsevaan Esterházyn linnaan. Näyttävän linnan pihalla pääsimme osallisiksi iloisesta itävaltalaisesta musiikista ja tanssista kunnes siirryimme itse linnaan sisälle. Tullessamme kauniiseen Haydn-saliin, en voinut muuta kuin hiljaisena tuijottaa sen koristeellisia seiniä ja kattoa. Hieno viikko sai arvoisensa päätöksen uppoutuessamme Eisenstadtin Haydn-orkesterin esitykseen tässä upeassa miljöössä.

Neljä intensiivistä päivää Tallinnassa ja kokoperheen festarit 'Vammaisuuden takana on ihminen' – Puude taga on inimene laululavan kentällä ovat nyt takana. Kokemus oli mahtava ja laadukasta ohjelmaa runsaasti.
Julkaistuja kuvia ja lehdistön reagointia voi seurata tapahtuman Facebook-sivuilta. Jos FB-linkkien kahlaaminen ei huvita, niin runsaasti kuvia on katsottavissa virolaisen jalalla maalaavaan taiteilijan, Meelis Luksin kotisivuilta. Tallinnan TV:n sivuilla on videoleike ja YouTubessa pyörii Meeliksestä hengästyttävä klippi rivitanssin tiimellyksessä.

Perjantaina paikalle saapuivat Suomen SJK Kustannuksesta Leena ja Leif Obstbaum, toimiston Helena Korkala, sekä Viron SJK-Kirjastus OÜ:sta Ly Luks. Näyttelytila Pilarihallissa oli ilmava ja vaikka maalauksia, veistoksia ja käsitöitä oli runsaasti esillä, sai jokainen näytteilleasettaja sopivasti omaa tilaa töittensä ympärille. Maalausten ripustustekniikka oli minulle ennen kokematon; ne ripustettiin kattorakenteista siimoilla, jolloin maalaukset ikään kuin "kelluivat" hallissa. Ensin varsin erikoiselta tuntuva ratkaisu kääntyi pelkästään positiiviseksi keinoksi esittää maalauksia. Hienona yksityiskohtana mainittakoon maalausten alle kiinnitetyt, pistekirjoituksella päällystetyt laput, joissa luki tarvittavat tiedot teoksesta ja taiteilijasta.

Jo aikaisemmin mainitsemani "Pimeän kahvilan" lisäksi oli mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajoihin tutustuen mm. jalalla maalaamiseen, palapelien kasaamiseen silmät sidottuna tai vaikkapa erityiseen testirataan pyörätuolilla. Paikalla oli myös palokunta neuvomassa pienpalon sammutusta ja paikallinen autokoulu tarjosi halukkaille mahdollisuuden kokea miltä tuntuu kun henkilöauto tekee hidastetun ja onneksi hallitun voltin. Hurjaa katsottavaa kun ihan oikea henkilöauto pyöräytetään koneessa ympäri useita kertoja ja jätetään katolleen.
"Onnettomuusuhrien" killuessa turvavöissään päät alaspäin käydään sitten rauhallinen keskustelu sivuikkunan kautta siitä, miten tässä kiperässä tilanteessa pitäisi toimia, elikkä irrottautua turvavöistä, työntää jaloilla tuulilasi ulos ja ryömiä varovasti ikkunan kautta turvaan. Tehokasta ja aivan jotain muuta kuin entisajan autokoulun kalvosulkeiset.

Runsaasta urheilutarjonnasta mainittakoon tenniksen nelinpeli, jossa Viron sosiaaliministeri Taavi Rõivas ja pyörätuolitenniksen maajoukkue-edustaja Viljar Villiste pelasivat Viron kelkkahokkeymaalivahti Valeri Falkenbergiä ja jalkapallomaalivahti Mart Poomia (mm. KuPS, Arsenal, Watford) vastaan. Sosiaaliministeri ei ollut tällä kerralla voittajapuolella mutta keräsi varmasti jälleen pisteet kotiin. Sosiaaliministeri Rõivas on muutenkin erittäin näkyvästi mukana vammaisten asioita puitaessa.

Toinen mainittava ottelu käytiin pyörätuolisalibandyssä Viron salibandyedustusjoukkueen TTÜ:n ja Viron sähköpyörätuolilaisten salibandyjoukkueen kesken. Turvallisuuden vuoksi myös kävelevä joukkue istutettiin sähköpyörätuoliin ja laidat rytisten käyty matsi päättyi TTÜ:n niukkaan voittoon 8-7.

Tunnelma oli korkealla koko kaksipäiväisen tapahtuman ajan, järjestelyihin oli uhrattu selvästi aikaa ja asiantuntemusta. Yleisöäkin oli sopivasti ja sää suosiollinen. Oli etuoikeus olla mukana.

Huomenna lähdemme taas matkalle. Vuorossa on Viro ja 'Vammaisuuden takana on ihminen' -festivaalit, josta tuli laitettua juttua jo aiemmin. Nyt kun Virokin on EU:n jäsen, on näyttelyteosten kuljetus maan rajojen yli varsin sujuvaa. Tullimuodollisuudet ja hankalat listat voi unohtaa ja keskittyä itse asiaan, elikkä näyttelystä nauttimiseen. Toki pyörätuolin kanssa matkustettaessa on muutama tärkeä asia otettava huomioon, oli maa, kaupunki tai menopeli sitten mikä hyvänsä. Laivamatkoja varatessa on asiallista kertoa, että auton lisäksi laivaan ajaa pyörätuoli. Tämä mahdollistaa sen, että laivan lastaajat valitsevat sellaisen autopaikan, jonka taakse jätetään tarpeeksi tilaa ja poistuminen on mahdollista. Yleensä paikka järjestetään myös hissien välittömään läheisyyteen, jolloin matkustajakannelle siirtyminen onnistuu. Ainakin Tallinkin M/S Starilla aiemmat matkamme ovat taittuneet ongelmitta ja joustavasti, joten voin vain suositella.

Jälleen kerran Oxfordissa. Kevät täällä on jo pitkällä ja luonto uskomattoman kaunis! Jolleivät nämä maisemat innosta maalaamaan, runoilemaan tai laulamaan, niin johan on ihme. Itse pidättäydyn kuitenkin tuossa maalaamisessa ja suuntaan työhuoneelleni varmasti tuotapikaa matkalta kotiuduttuani. Kummipoikani opiskelu täällä päättyy syksyllä mutta Oxfordiin palaan varmasti uudelleen ja uudelleen. Montaa muutakin paikkaa soveltaen, voisi kai sanoa, että "voit lähteä Oxfordista mutta Oxford ei lähde sinusta". Ja hyvä niin.

Kuukausi sitten virolainen jalalla maalaava kollegani, Meelis Luks, otti minuun yhteyttä ja tiedusteli olisinko halukas osallistumaan maalauksineni 7-8.6. Tallinnassa pidettävään koko perheen tapahtumaan. 'Vammaisuuden takana on ihminen' -festivaaleille odotetaan tuon kahden kesäkuisen päivän aikana jopa 10 000 kävijää ja tarkoitus on tuoda esille, että ihminen voi olla lahjakas, olipa sitten vammainen tai ei. Päämääränä on luoda suvaitsevaisempi yhteiskunta ja häivyttää rajat 'meidän' ja 'niiden' väliltä. Vaikka tapahtuma on suunnattu lähinnä Virolaisille ja näin ollen tapahtuman viralliset kielet ovat viro, venäjä ja viittomakieli, odotan kovasti tapahtuman tarjoamaa antia. Odotettavissa on musiikkia, elokuvia, tanssia, teatteria, urheilua, taidetta ja käsitöitä ja näitä kaikkia pystyy ainakin joten kuten seuraamaan ummikkonakin. Alueella toimii myös "pimeä kahvila", jossa on kirjaimellisesti niin pimeää, ettei siellä pysty liikkumaan ilman apua ja mm. kännykät, valaistut kellot yms välineet, joista voisi syntyä vähäisintäkään valoa, on kielletty. Apua asiakkaille on puolestaan tajoamassa näkövammaiset tarjoilijat. Oiva tilaisuus tutustua näkövammaisten maailmaan ja saada vastauksia askarruttaviin kysymyksiin.
Seminaareihin on kutsuttu suomestakin kaksi asiantuntijaa; vammaiskulttuurin palkittu pioneeri Sari Salovaara ja Kynnys ry:n aluesihteeri Olli Nordberg. Suomesta on mukana myös luovan tanssin ryhmä, Taika-tanssi.
Osallistun 15:llä maalauksellani yhteisnäyttelyyn virolaisen Meelis Luksin ja Tiia Järvpõldin kanssa. Tarkoituksenamme on myös maalata paikan päällä ja Meelis osallistuu ainakin Silver Wheels pyörätuolitanssiryhmän esityksiin.
Miksipä et sinäkin viettäisi erilaista kesäpäivää Tallinnassa osallistumalla 'Puude taga on inimene' tapahtumaan.

ps. Sinun ei kuitenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä samaan aikaan 6.–9.6. järjestetään Kaapelitehtaalla, Helsingissä vuosittaiset Cross Over -festivaalit, jotka mm. ovat toimineet esikuvana Virolaisten tapahtumalle.

Huhtikuisena torstaipäivänä Etelä-Helsingin kansalaisopisto Toimelan ihastuttavat Ladyt saapuivat sovitulle vastavierailulle työhuoneelleni. Kalevankatua riepotellut raaka kevättuuli ei häirinnyt lämmintä ja vilkasta tunnelmaa kahvipöydän ympärillä. Olimme sopineet, että esittelisin omaa maalaustekniikkaani ja niin teinkin mutta veimme asian vielä vähän pitemmälle; tarjosin myös heille mahdollisuuden tehdä tuttavuutta öljyväreihin ja siveltimeen. Vain hetken miettimisen jälkeen tarttui Lankisen Minna ennakkoluulottomasti siveltimeen - kuinkas muuten kuin suullaan. On annettava täydet pisteet Minnalle, joka teki nopeasti oman versionsa SJK:n huhtikuun kalenterikuvasta ansaittujen aplodien saattelemana. Riemukas iltapäivä kului kuin siivillä ja Ladyt riensivät jälleen omille teilleen mutta vielä puheensorinan vaiettuakin muistutti maljakossa loistava kolibrikukka iloisista vierailijoista.

Tammikuun puolivälissä otti Tampereella valokuvaajaksi opiskeleva Emilia Kortekangas minuun yhteyttä ja tiedusteli, olisiko mahdollista, että hän ja toimittajaksi opiskeleva Roosa Murto tulisivat tekemään haastattelua minusta ja taiteestani Tampereen Yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehteen, Utaimeen. En ollut koskaan kuullutkaan mistään 'Utaimesta', joten halusin ensin hieman tutkailla mistä olisi kysymys ja kävin tutustumassa lehteen netissä. Todella asiallinen ja ajankohtaista asiaa täynnä oleva ja hyvillä kuvilla höystetty julkaisu!
Sovimme tapaamisen lauantaiksi kun toimittajat olivat muutenkin tulossa Helsinkiin. He työskentelivät aamupäivän Korkeasaaressa tehden juttua loukkaantuneista eläimistä, joten sovimme tapaamisen galleriaan iltapäiväksi. Täsmälleen sovitulla kellonlyömällä ovella seisoi kaksi pakkasesta punaposkista, reipasta ja asiallista neitoa, jotka kainostelematta tarttuivat työhön. En voinut olla ihastelematta sitä, kuinka luontevasti he keskustelivat ja kyselivät vaikka asetelma ei varmaankaan ollut ihan jokapäiväinen. Vietimme mielenkiintoisen kolmetuntisen ja tytöt saivat juttunsa ja kuvansa, jotka julkaistiin Utaimen numerossa 3/2013.

Minulle joulu on merkinnyt lapsuudesta lähtien kaikkea "hyvää" ja toivoisin sen olevan sitä jokaiselle. Varmasti jokainen lapsiperheen vanhempi tekee kaikkensa loihtiakseen lapsilleen mahdollisimman hyvän joulun, jonka muistaa hymyillen vielä aikuisenakin. Lapsena "hyvä joulu" merkitsi ennen kaikkea joulupukin jättämiä lahjoja mutta siihen liittyi myös äidin, sisarusten ja isovanhempien turvallinen läsnäolo ja hyvän ruuan tuoksu. Vuosien kuluessa "hyvä" muodostuu edelleenkin niistä samoista asioista mutta pinnalle on noussut varsinkin perheen kanssa yhdessä vietetty aika ja hyvä joulumieli. Tänäkin jouluna haluan omalta osaltani olla auttamassa niitä lukuisia lapsiperheitä, joilla ei syystä tai toisesta ole taloudellisia mahdollisuuksia "Hyvään Jouluun". Hyvä Joulumieli -keräys jatkuu aina jouluaattoon asti.

Olin niin "otettu" kun reilu kuukausi sitten Minna Lankinen Toimelan opistolta otti minuun yhteyttä ja tiedusteli olisinko halukas tulemaan Varttuneiden kulttuurikerhoon vieraaksi. Kutsuja ei varsinaisesti satele vaikka niin mielelläni käyn kertomassa maalauksistani ja mahdollisuuksistani taiteilijana. Toimelassa kuulijakuntani koostui peräti paristakymmenestä aikuisesta naisesta ja pääsin osalliseksi uskomattomasta Lady-energiasta! Toistaiseksi vielä suhteellisen kokemattomana esitelmöijänä pelkäsin etten jaksaisi pitää kiinnostusta riittävästi yllä mutta tarkkaavainen yleisöni otti tilanteen haltuunsa ja huolehti tunnelman säilymisestä hyvillä kysymyksillä ja kommenteilla. Toimela oli varautunut myös teknisesti hyvin, joten pääsimme sivujeni kautta katsomaan työskentelyvideoitani ja maalauksiani. Upea iltapäivä mielenkiintoisessa seurassa oli varsinainen piristysruiske! Kiitos.

Jällen tuli "se aika vuodesta" kun oli päästävä reissuun kokemaan uusia asioita ja tyhjentämään päätä. Kohteeksi otimme tutuksi tulleen ja viehättävän Oxfordin. Näin pääsimme samalla näkemään kummipoikaani, jonka toisen vuoden opinnot olivat juuri alkaneet. Lankoni on tottunut ajaja ja viime kesän kokemukset Skotlannin pikkuteillä kasvattivat itseluottamusta niin paljon, että päätimme vuokrata auton. Vasemmanpuoleinen liikenne liikenneympyröineen ovat oikeastaan hyvin yksiselitteiset kunhan ensin selviää alkuhämmennyksestä. Enemmän minua huolestutti sisareni kauhunkiljahdukset etupenkillä. Oxfordista noin tunnin ajomatkan päässä asuu ja elää perheineen rakas kollegani Tom Yendell (maalaa sekä suulla että jalalla), joten oli luonnollista, ettemme voineet olla käymättä hänen luonaan Holybournessa. Tomin vaimo, Lucy on Brghtonin tyttöjä ja Tomkin opiskeli siellä. Itse asiassa, heidän lempensä leimahti juuri Brightonissa 1980-luvun alussa. Kutsuimme Lucyn ja Tomin oppaaksemme Brightoniin ja pakkauduimme autoomme. Päivä Brightonissa oli upea ja auringonlaskua katsellessa oli helppo suunnitella tulevaa. Palatessamme kotiin hotelliimme oli mieli virkeä ja kesti aikansa ennen kuin uni oli tullakseen. Viikko vaan on niin lyhyt aika matkustaessa ja kotimatka väistämätön mutta toisaalta on mukavaa odotella seuraavaa matkaa.

Suomen Taiteilijat ry:n 44. vuosinäyttely avattiin juhlallisin menoin 2.10.2012 Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä. Väkeä oli ajoittain tungokseen asti ja tunnelma positiivisella tavalla tiivis. Puheitten, lauluesitysten ja upeitten teosten lomassa oli mahdollisuus lunastaa itselleen neliväripainettu näyttelyluettelo. Näyttely on avoinna aina sunnuntaihin 14.10. kello 16:n asti, joten vielä ehtii poikkeamaan, mikäli sattuisi kaipaamaan piristäviä, visuaalisia ärsykkeitä arjen harmauteen.

Sanomatalon Mediatori on avoinna arkisin kello 7–22 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 9–22 poikkeuksena sunnuntai 14.10., jolloin näyttely päättyy kello 16.

Tunnustaudun suureksi Leonard Cohen faniksi, joten luonnollisesti olin Sonera Stadionilla 2.9. ja nautin täysin siemauksin runsaat kolme tuntia kestäneestä konsertista. Ajoittain kiusanneesta sateesta ja viimasta huolimatta. Tänään täydensin Leonard Cohen tuntemustani käymällä Porvoon Taidetehtaassa tutustuen häneen visuaalisena taiteilijana. Esillä olevat 54, varsin leonardcohenmaista grafiikkavedosta täyttivät mukavasti ison hallin ja taustalla soiva musiikki - luonnollisesti Leonard Cohenia - sopi loistavasti itseironisiin kuviin. Näyttelyyn tutustuminen oli hyvä alkaa seinälle ripustetusta runosta "If there were no paintings", jossa hän vakuuttavasti julistaa "If there were no paintings in the world, Mine would be very important. Same with the songs."

Pääsin elokuisena sunnuntaina vierailulle ystäväni Lindan vanhempien kotitilalle Vihtiin. Paikka oli vihreä ja kaunis eikä siinä vielä kaikki! Sain myös tehdä tuttavuutta tilan hevosiin. Olen kyllä nuoruudessani jopa uskaltanut ratsaille mutta siitä on todellakin jo aikaa. Enpä muistanutkaan, kuinka ihanan pehmeä hevosen turpa voi olla ja kuinka hyvältä lämmin heinän ja hiekan tuoksuinen hengitys kasvoilla tuntuu. Pienen alkuaristelun jälkeen tulivat sekä tamma että varsa haistelemaan ja nyppimään hiuksiani.

Tänään pääsimme ihastelemaan työhuoneen ja gallerian uutta ilmettä. Lattian vaihto vaaleaan oli onnistunut ratkaisu vaikka pesumoppi tullee viuhumaan tavallista useammin. Gallerian valkoiset seinät saivat ensimmäiset maalauksensa ja tulos on mielestäni varsin raikas.

Työhuoneellani on käynnissä jo pitkään suunnitteilla ollut remontti. Gallerian seinät maalataan valkoisiksi nykyisen harmaan sijasta ja tumma, paikoitellen hyvin huonokuntoinen laminaatti korvataan vaaleanharmaalla kivikuvioisella laminaatilla. Tekemistä hidastaa varastohyllyjen paikoilleen jättäminen. Noin kolmensadan maalauksen pakkaaminen ja kuljettaminen tilapäisvarastoon ei vaan olisi ollut mahdollista, joten tässä tilanteessa maalauksia täynnä olevat hyllyt on tuettava ennen kuin hyllyjen varsinaisten jalkojen alle saadaan uusi laminaatti. Huima ajatus enkä osaa edes kuvitella miten se voisi onnistua mutta luotan täysin alan ammattilaisiin. Remontti alkoi vasta tiistaina ja tekemistä riittää varmasti vielä viikon verran mutta en millään malttanut pysyä kokonaan poissa vaan kävin painamassa nenää ikkunaan. Ja hyvältähän se näyttää!

Näyttelyn avajaiset ovat aina yhtä jännittäviä; ihmisillä on nykyisin niin paljon velvoitteita työtään, ystäviään ja perhettään kohtaan, että joka paikkaan ei vaan yksinkertaisesti ehdi. Toisaalta tiesin odottaa vierailijoita Tanskasta asti ja sekin jännitti. Jännitys muuttui iloksi heti kun tanskalaiset kollegani Ruth Cristensen ja kustantaja Randi Viereck astuivat hymyillen Galleria Dixin ovesta sisään. Tapasimme Ruth Christensenin kanssa edellisen kerran pari vuotta sitten Mexico Cityn edustajakokouksessa, joten tapaaminen tuntui todella hyvältä. Myös suomalainen kollegani, Anja Hämäläinen oli lähtenyt Salosta Helsinkiin näyttelyäni katsomaan, joten ilollani ei ollut rajaa. Pientä ruuhkahuippua lukuun ottamatta vieraita riitti tasaisena virtana koko avajaisten ajan. Näyttelystä saamani palaute oli kiittävää ja varsinkin Sjk Kustannus Oy:n Leif Obstbaumin ylistävät sanat "positiivisia yllätyksiä täynnä olevasta näyttelystä" lämmittävät mieltä.

Kiitos teille kaikille, jotka ehditte paikalle. Näyttely päättyy 19.4. ja galleria Dix on avoinna tiistaista perjantaihin kello 11–17 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12–16. Itse olen paikalla joka keskiviikko ja sunnuntai koko näyttelyn ajan. Tervetuloa!

Kutakuinkin päivälleen 55 vuotta sitten, 19.-20.3.1957, kokoontui Liechtensteinissa 16 suulla ja jalalla maalaavaa taiteilijaa Euroopan eri maista. Näiden kahden keväisen päivän aikana pidettiin VDMFK:n (Vereinigung der Mund- und Fussmalenden Künstler) perustamiskokous saksalaisen suulla maalaavan Arnulf Erich Stegmannin aloitteesta. Yhdistyksen toiminta havaittiin nopeasti tarpeelliseksi ja toiminta levisi muihinkin maihin. Ensimmäinen suomalainen taiteilija hyväksyttiin jäseneksi jo vuonna 1958. Nykyisin yhdistyksessä on lähes 800 taiteilijaa maailman 74:stä maassa.

Juhlan kunniaksi kohotimme tänään maljan A. E. Stegmannille ja hänen suurelle ajatukselleen.

Kaikki ajankohtaiset maalaukseni ovat palautuneet kotiin ja odottavat viimeistelyä. Näyttelyn "Iso Kuva" on toki ollut selvillä jo kauan mutta jotain rajausta täytynee vielä tehdä. Nämä viimeiset kaksi viikkoa ennen näyttelyä kuluvatkin tiiviisti näyttelyn kokoonpanon ympärillä. Muutoksethan ovat mahdollisia - peräti todennäköisiä - aivan avajaishetkeen asti, sillä vasta näyttelytilassa selviää lopullisesti maalausten toimivuus.

Seuraava henkilökohtainen näyttelyni 31.3.–19.4.2012 Galleria Dixissä on kohta totista totta. Kutsukortit on painettu mutta siinä se sitten onkin. Näyttelytöistä osa on vasta tulossa maailmalta takaisin, joten jännitystä riittää siinäkin mielessä. Onneksi Galleria Dix on tuttu paikka näyttelyilleni ja tiedän että yhteistyö galleristin, Tuule Mäkisen kanssa sujuu saumattomasti.

Vaikka olen maalannut yhdistyksessämme jo vuosia, on aina yhtä jännittävää saada uunituore kampanjapaketti hypisteltäväksi. Ilokseni sain todeta, että tänäkin vuonna "joulupakettiin" on valittu peräti kolmen suomalaisen ja yhden virolaisen suulla ja jalalla maalaavan taiteilijan teokset. Oma maalaukseni "Tähtitorninmäellä" pääsi lokakuun kalenteriin ja hyvän ystäväni, yhdistyksessä jo vuodesta 1965 asti vaikuttaneen suulla maalavan taiteilijan, Anja Hämäläinen-Nummisen akvarellimaalaus "Näkymä yli Mäkelänkadun" koristaa marraskuuta. Joulun tunnelmaan virittää virolaisen kollegamme Meelis Luksin "Kirkko puiden keskellä". Kuin kirsikkana kakussa on niin ikään 60-luvulta asti siveltimineen mukana yhdistyksen toiminnassa olleen taiteilijan, Risto Toivasen maalaama tunnelmallinen joulukortti "Rantasauna". Ei lainkaan vaatimaton saavutus huomioiden, että yhdistyksessä on lähes 800 loistavaa suulla ja jalalla maalaavaa taiteilijaa 74:stä maasta. Jokainen voi kuvitella kuinka hienolta tuntuu, kun ystävät ja tuiki-tuntemattomatkin (onneksi, kiitos) lähettävät vielä e-cardien aikakaudella ihan oikeita, paperisia joulukortteja. Niitä, joita löytyy vielä vuosienkin jälkeen kirjahyllyn taakse pudonneena. Mielenkiinnolla jään odottamaan kevätvalikoimaa...

Kummipoikani Roope aloitti syksyllä opiskelunsa SAE Instituuttissa Oxfordissa, jossa vietimme yhteisen viikon ennen opiskelun alkua. Samalla tarjoutui tilaisuus käydä tervehtimässä yhdistyksen englantilaista kollegaani Tom Yendelliä, joka maalaa aivan uskomattomia teoksia sekä suulla että jalalla! Suulla maalaavana voin vielä ymmärtää, että sivellin pysyy hampaissa jos näköyhteys pelaa mutta että jalalla! Saan suonenvedon pelkästä ajatuksesta. Kuvassa olen Tomin kanssa englantilaisen kustantajan ylläpitämän gallerian edustalla, josta voi käydä henkilökohtaisesti valitsemassa mieleisensä maalausjäljennöksen tai vain katsella ja ihailla maalauksia ja samalla saada lisätietoa suulla ja jalalla maalaavista taiteilijoista ja heidän ihmeellisestä työstään.

Tom Yendell on aidosti suuri sydämeltään ja toiminnan mies, joka sisukkaasti työskentelee riippumattomuuden ja omatoimisuuden puolesta. Thalidomide-lääkityksen seurauksena täysin kädettömänä syntyneen arki ei ole aina aivan mutkatonta. Monen muun aktiviteetin lisäksi hän käy pyynnöstä pitämässä esitelmiä eri yhteisöille ja sen lisäksi Tom on aina valmis auttamaan - aina Ghanaa myöten. [Katso myös YouTube-video 2011]. Tom Yendellistä on valmisteilla omaelämänkerta "Here for a purpose" Marc Alexanderin kirjoittamana, joka ilmestyy alkuvuodesta 2012.

Pikavisiitti keväiseen Lontooseen 20.-24.4. loman merkeissä oli onnistunut. Säät suosivat ja koko reissu sujui loistavasti. Hotellimme oli tuttu Mercure London City Bankside, jossa on myös liikuntaesteiset huomioitu. Bonuksena loistava sijainti, sillä matkaa Tate Moderniin on vain pari kadunkulmaa. Tate Modern olikin yksi pääkohteemme, sillä siellä avautui Joan Mirón ainutlaatuinen yli 150 teoksen suurnäyttely. Kun menimme näyttelyyn, oli minua odottamassa yllätys; sain matkaseurueeltani (Mikaelilta ja Heidiltä) syntymäpäivälahjaksi jäsenyyden Tate Moderniin! Asianmukaiset kakkukahvit juotiinkin sitten Tate Member -kahvilassa 6. kerroksessa.