In English »

37 kk Elettiin ilon ja ylpeyden vuotta 1952, jolloin Helsinki sai kesäolympialaiset ja Armi Kuusela koko Universumin polvilleen voittaessaan arvostetun Miss Universum -kisan.
Lissu Lundström syntyi 19.4. Helsingissä 6 kk:n keskosena. Äidin erittäin vaikeassa ja pitkittyneessä synnytyksessä aiheutui Lissulle CP-vamma, jonka vuoksi hän mm. ei kävele eikä voi käyttää käsiään apuna arjen askareissa.

Perhe Lapsuutensa Lissu vietti pittoreskissa puu-Pasilassa äidin ja kahden sisarensa kanssa. Samassa talossa asuneet isovanhemmat olivat välttämätön ja korvaamaton apu äidin ollessa päivisin töissä. Lissua kannustettiin aina omatoimiseksi ja yhdenvertaisena sisarustensa kanssa hän käyttikin pikkuaskareisiin ainoaa mahdollista tapaa eli suutaan. Ei ollutkaan ihme, että kirjoittaminen ja myöhemmin maalaaminen sujui luonnostaan kynä tai sivellin suussa.

Pihalla Lissun taideharrastus alkoi varhaisella iällä ja jälleen perheen kannustaessa; oma vaari teki Lissun ensimmäisen maalaustelineen mittatilaustyönä. Pienen vinttiasunnon aiheuttamat rajoitteet ja suuren, vehreän pihan ansiosta ensimmäiset teokset syntyivätkin juuri pihalla pyörätuolissa istuen. Liekö tästä tullut vaikutteet siihen, että Lissun maalauksissa nähdäänkin usein maisemia. Myös suuri rakkaus mereen kuvastuu hänen kankaaltaan varsin usein. Ensimmäiset maalauksensa Lissu teki aivan tavallisilla vesiväreillä, jotka kuuluivat siihen maailmanaikaan jokaisen lapsen toivelistalle. Vesivärin valuminen ja liian nopea kuivuminen vaikeutti kuitenkin maalaamista ja niinpä Lissu sai kummitädiltään lahjaksi pienen sarjan öljyvärejä. Tekniikka tuntui heti omalta ja innosti oppimaan lisää.

Minä Ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun perusvelvollisuudet oli suoritettu, jatkui tiivis maalausharrastus ja opinnot työväenopistolla. Tässä vaiheessa Lissun kohdalla asiat olisivatkin jääneet tähän mutta paria vuotta aikaisemmin hän oli äidin ystävän kautta saanut tietoa SJK:n suulla ja jalalla maalaavista taiteilijoista. Oltuaan äidin avulla yhteydessä SJK:n toimistoon ja toimitettuaan muutamia maalauksia nähtäväksi, alkoivat asiat etenemään vauhdilla. Palaute oli kannustavaa ja vuonna 1989 Lissu hyväksyttiin yhdistyksen stipendiaatiksi. Myönnetyn stipendin turvin hän saattoi jatko-opiskella myös yksityisten opettajien avulla kunnes kehityksen myötä, vuonna 1992 hänestä tuli SJK:n kokelasjäsen ja ainoastaan neljä vuotta myöhemmin täysjäsen.

"Mahdollisuus ansaita jokapäiväinen elanto suuresti rakastamallaan tavalla, maalaamalla sekä muitten suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden vertaistuki ovat ne suunnattoman tärkeät asiat, joista osaan olla joka päivä kiitollinen ja joita ilman olisi moni asia jäänyt vain haaveeksi."